sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Espanjalaisen keskustelukulttuurin salat

Espanjalainen keskustelu: kommunikointia kahden tai useamman henkilön kesken ilman minkäänlaista havaintoa siitä, kenen vuoro on milloinkin puhua, kuka puhuu seuraavaksi, että toisen keskeyttäminen on epäsuotavaa tai että kanssakeskustelijan kuunteleminen olisi ihan kohteliasta. 

Tai tällaiselta espanjalaiset keskustelut ainakin itselleni näyttäytyivät Espanja-aikojeni alussa. 
Keskusteluja Barcelonan terasseilla

Espanjalainen keskustelu voi mennä esimerkiksi näin:

Marc: "Joo siis se tyyppi ei osannu laittaa Exceliin niitä numeroita, et miten se on muka saanu sen työn, jos kerta ei tuommosta hommaa osaa, en nyt muista, mikä hän oli koulutukseltaan, mut -"
Ana: "Me syötiin yks päivä lounasta sen kanssa yhtä aikaa - hei, oottko nähneet, et tohon on tullu tollanen uus kahvila? - joo niin kyl luulis, et se osais ees ton homman tehä."
Pau: "En oo huomannu, mut tiiättekö siinä sen ja sen kadun risteyksessä on nykysin sellanen tosi kiva baari, missä ollaan aina välillä Marian kanssa käyty. Niillä on siellä -" 
Ana: "Ai vähän kiva! Siis mitä Marialle nyt kuuluu?" 
Pau: "Ihan hyvää sille kuuluu; niin ne tekee tosi hyviä kinkkuvoileipiä -" 
Marc: "Mut saitteks te kans sen sähköpostin, jonka Javi lähetti? Siitä kyllä huomas heti, että -" 
Pau: "Joo, ai niin se! *nauraa*" 
Marc: "Oota, mä etin sen... nii pitäskö meijän mennä joku päivä syömään yhessä sit sinne?" 
Ana: "Hitsit, sataakohan huomenna vettä, kun ollaan ajateltu, et mentäs kävelee Carreteras de Aigues:lle." 
Pau: "Ei se kai pitäis sataa. Voitas kattoo ens viikolla, jos mentäs vaikka syömään. Voitas vaikka -" 
Marc: "Hei, täs se viesti on!" 
Pau: "Nii hei, mitkä tiedot sen piti sinne Exceliin muuten syöttää? Huomenna ei pitäis sataa, mut sunnuntaina ehkä. Miten teillä muuten meni viime viikolla se patikointireissu?" 
Ana: "Joo siis se meni tosi hyvin. Siinä oli kyllä muutamia kohtia, jotka oli vähän haastavia, etenkin kun siinä matkan varrella oli paljon irtokiviä ja piti varoa, ettei lähe luisumaan mäkeä alas -" 
Pau: "Nii löysit sä sen sähköpostin?" 
Marc: "Hei Ana, sä et oo mukana tässä viestissä! Mä lähetän tän sulle kans niin näät, miten se on kirjottanu tähän noi tervehdykset niin virallisesti ja kaikkee, ihan kun se puhuis jollekin arvovaltaiselle henkilölle."

Tämä on vain yksi monista espanjalaisista keskusteluista, joiden monimutkaista logiikkaa, aiheesta toiseen hyppimistä ja keskustelukumppaneiden outoakin oudompaa kohtelua olen saanut olla todistamassa. Kyseisen kolmen kaveruksen välisen keskustelun kuulin eräänä perjantai-iltana bussissa töistä kotiin mennessäni.


Voinkin todeta, että espanjalaisessa keskustelussa ei ole ollenkaan kummallista, jos:

- käyt useampaa keskustelua yhtä aikaa ja limittäin
- käyt yhtä keskustelua samanaikaisesti yhden henkilön ja toista toisen kanssa 
- kysyt kysymyksen, mutta et jaksa kuunnella vastausta loppuun
- kysyt kysymyksen, mutta vain sanoaksesi jotain
- jäät jumiin pieneen yksityiskohtaan, joka ei ole oleellista kyseisessä keskustelussa
- aloitat yhden keskustelunaiheen, joka kuitenkin sivutetaan jonkin muun hetkellisesti oleellisemman aiheen tullessa kuvioihin (näät bussin ikkunasta jotain, jota pitää kommentoida juuri siinä ja heti; syöt ruokaa, jonka makua on keskustelun väliin kommentoitava yms.); myöhemmin palataan takaisin alkuperäinen keskustelunaiheeseen
- et odota, että puhuja pitää hiljaisen tauon osoittaakseen, että hänellä ei ole enempää sanottavaa ja että nyt on jonkun muun vuoro puhua, vaan keskeytät raa'asti toisen puheen, kun sinulle tulee siitä jotain mieleen
- kommentoit asioita ympäristöstäsi, jotta olisi jotain juteltavaa
- toisen puhuessa et mumahtele väliin "mm" tai "nii" ihan vain osoittaaksesi, että kuuntelet
- kaikesta asiasta toiseen hyppelystä huolimatta seuraat keskustelua monitasoisesti ja rekisteröit keskustelukumppaniesi sanomiset mieleen, vaikka et osoittaisikaan koko ajan kuuntelevasi aktiivisesti jokaista sanaparia


Vaikka espanjalainen keskustelukulttuuri voikin vaikuttaa häkellyttävältä näin suomalaisena, olen kuitenkin oppinut pikku hiljaa ymmärtämään sitä. Se, mikä vaikuttaisi suomalaisena hyvinkin töykeältä, ei sitä todellakaan ole täällä. Esimerkiksi toisen keskeyttäminen osoittaa vain sen, että olet kiinnostunut aiheesta tai innoissasi, kun saat jutustella tälle tyypille - et vain malta olla sanomatta kommenttisi siltä istumalta. Myöskään aloittamiesi keskusteluaiheiden sivuuttaminen ei varsinaisesti ole paha asia, sillä usein sinua on kyllä maltillisesti kuunneltu, mutta lisäkysymykset ja kommentit vain saattavat tulla hieman viiveellä koko keskusteluhötäkässä. 

Vieraan kielen opettelun lisäksi keskustelun kulun ja keskustelun ääneenlausumattomien sääntöjen opettelu on ollut kuin ihan oma opinkappaleensa. Jotain olen tainnut jo paikallisesta keskustelukulttuurista omaksua: nykyisin Suomessa ollessani joudun välillä pahoittelemaan, kun olen itse se, joka keskeyttää kanssakeskustelijoiden puhetta. Mutta kuten espanjalaiset, teen sitä huomaamattani, tarkoittamatta mitään pahaa.

4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hihi kiitos kommentista, kiva kun tykkäsit ;)

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitti kun jätit kommenttia, kiva et osu ja uppos :) koitin tosiaan tavoittaa tällä espanjalaisen keskustelun perimmäisen luonteen :D

      Poista