Moneen espanjalaiseen katujuhlaan ja traditioon kuuluu olennaisena osana tuli. Kataloniassa aikamoinen tulen ja rakettien juhla on correfoc-perinne. Correfoc eli "tulijuoksu" on kaduilla järjestettävä tulispektaakkeli, jossa eräänlaiset ilotulitteet tai paukkupommit, kuin jättimäiset sädetikut, sytytetään palaamaan, ja niiden alla sitten tanssahdellaan. Correfocin järjestäjiä kutsutaan nimellä "diables", eli "paholaiset". Nämä musta-punaisiin asusteisiin pukeutuneet ja usein paholaisen sarvin somistautuneet porukat johdattelevat tulikulkuetta pitkin katuja ja kantavat mukanaan hirviömaskotteja. Usein ryhmiin kuuluu myös perkussisoittajat, jotka rytmittävät touhua. Monella katalaanikaupungilla, -kaupunginosalla tai -kylällä on oma diables-ryhmänsä. Tyypillisesti correfoceja järjestetään kaupungin pääjuhlien yhteydessä, erityisesti festa major:n aikaan. Viime viikonloppuna Sant Cugatissa pidettiin kaupungin diables-ryhmän järjestämä tulijuhla L'Encabronada, jonka pääaktiviteetti oli juurikin tämä tulella leikittely.
Diables-porukassa on mukana kaiken ikäisiä ja monesti porukan jäsenyys kulkee perheissä - tapahtumiin osallistutaan koko perheen voimin. Ulkopuolisista etenkin teini-ikäiset ja kouluikäiset lapset näyttivät olevat innoissaan tästä touhusta. Oli nimittäin aikamoinen nuorisokokous ja lapsiperhekimara meneillään Sant Cugatin kadulla lauantai-iltana! Monesta paikallisesta traditiosta järjestetään yleensä lapsille oma erilinen tempaus. Myös tulijuoksusta järjestettiin lapsiystävällinen, hieman lempeämpi versio perjantaina, ja varsinainen, "aikuisten oikea" tapahtuma lauantaina. Silti myös lauantaina joukossa näkyi paljon lapsia ja lapsiperheitä.
Vaikka correfocin varsinaisina järjestäjinä toimii "paholaisporukka", on se koko kylän juhla, johon voi osallistua kuka tahansa. Paholaiset ovat itse asiassa enemmän kuin innoissaan, jos saavat muutakin porukkaa tulitansseihinsa mukaan: he ottavat ulkopuoliset mukaan hyppimään, heiluttelevat kipinöitä päälle ja saartavat porukan tulella yhä alemmas ja alemmas, niin että porukka joutuu käpertymään maanrajaan asti, jottei tuli osuisi heihin. Tulitansseihin mukaan lähtijän on kuitenkin hyvä lukea ohjeistukset etukäteen, varustauduttava sopivin puuvillaisin vaattein ja etenkin suojattava hiukset, kasvot ja iho. Koska tulitansseihin osallistuvien vaatteisiin saattaa tulla pieniä kipinän polttamia, on tietenkin suurimmalla osalla päällään joku iänikuinen huppari sekä ikivanha huivi, jonka ei olisi väliä, vaikka se saisikin hieman osumaa. Nauroin, että correfocin aikaan katumuoti hyppää kymmenen-kaksikymmentä vuotta taaksepäin, kun kaikilla on yhtäkkiä päällään jo aikoja sitten muodista pois menneet varusteet. Menoa pystyy toki myös seuraamaan sivusta ilman pelkoa tulen alle joutumisesta, jos ei mene liian lähelle kipinämerta. Kuvasin tapahtumasta videon juurikin sivustakatsojan roolissa, sillä itse en ole vielä kertaakaan rohjennut tulimeren alle juoksentelemaan. Videon voi katsoa tuosta tämän postauksen alta.
Myös "jättiläiset" (gegants) olivat pukeutuneet paholaisteeman mukaisesti
Tulijuoksun lisäksi l'Encabronada-viikonloppu tarjosi erilaisia aktiviteetteja, food truck -ruokaa, käsityöläis- ja ruokatorin, olut- ja viinimaistatteluja, pari ulkoilmakonserttia ja erilaisia tulispektaakkeleja. Lähes kaikki nämä toki ilmaisia, kuten Espanjassa tällaisissa yleisötapahtumissa on tapana. Toisinaan olen häkeltynyt siitä, miten paljon täällä järjestetään kaikenlaista tapahtumaa ja aktiviteettia. Olen varma, että yleisötapahtumien järjestelyt ovat aivan omaa luokkaansa Espanjassa: turvajärjestelyt, katujen sulkemiset, esiintymislavojen rakentamiset, tapahtumista viestiminen ja muut valmistelut ovat varmasti muovautuneet arkipäiväisiksi hommiksi ja kenties myös kannattavaksi bisnekseksi täällä päin. Välillä myös ihmettelen, kuinka voimissaan useat traditiot täällä ovat, sillä niitä järjestetään usein ja todella monessa paikassa. Toisaalta synkkä historia, jolloin useimmat paikalliset traditiot olivat kiellettyjä, selittää aika paljon sitä, miksi niitä halutaan erityisesti nyt niin vimmalla järjestää. Samalla myös pohdin sitä, kuinka tämmöiset tulileikit ovat edes sallittuja nykyisissä sääntöjä ja pykäliä täynnä olevissa yhteiskunnissa, sillä välillä meininki näyttää aika hurjalta. Mutta ollaanhan sitä sentään Espanjassa, ja kuten paikalliset itsekin aina naurahtavat, täällä ihmiset löytävät aina syyn pieneen juhlaan.
