Barcelonan luoteisosasta löytyy paikallinen puistoaarre: Parc de Pedralbes. Puistoa kutsutaan myös nimellä Jardins del Palau de Pedralbes. Pedralbesin palatsin yhteyteen kuuluvat puutarhat toimivat kaikille avoimenta puistona aamusta iltaan ja on ihanan suojaisa virkistyspaikka kuumina kevät- ja kesäpäivinä. Vaihtovuoteni yliopistorakennus sijaitsi aivan tuon puiston vieressä, joten toisinaan poikkesimme sinne syömään eväitä ja rentoutumaan lounastauolla.
Pedralbes-palatsi oli alunperin Can Feliu -maalaistalo (joita Kataloniassa kutsutaan "masía"-nimellä). Sen jälkeen vuonna 1862 vahvasti Barcelonan historiaa värittänyt yläluokkainen Eusebi Güell munnatutti talosta itselleen massiivisemman kartanon. Arkkitehtuurista vastasi Joan Martorell ja myöhemmin myös Antoni Gaudí. Güell kuitenkin lahjoitti kartanonsa Espanjan kuningasperheelle vastalahjana saamastaan kreivin tittelistä. Virallisesti palatsista tuli palatsi kuninkaan Barcelonan vierailuja varten vuonna 1924. Noin kymmenen vuotta myöhemmin tilat kuitenkin siirrettiin Barcelonan kaupungin haltuun ja palatsiin perustettiin taidemuseo. Sisällissodan aikana palatsi toimi Espanjan pääministerin tukikohtana ja Francon diktatuurin aikana palatsi palasi maan johdon haltuun. Nykyisin palatsi kuuluu Katalonian hallitukselle ja siellä toimivat muun muassa keraamisen taiteen museo sekä tekstiili- ja vaatetusmuseo.
Toisinaan puistossa ja siellä sijaitsevassa palatsissa järjestetään myös erilaisia tapahtumia, kuten kesäisin Festival de Pedralbes -konserttien sarja. Viime kesänä hankin liput Angus ja Julia Stonen konserttiin. Puutarha on mielettömän suloinen paikka juuri tällaisille rennoille, indietyylisille konserteille. Tapahtuman tunnelmaa voisin kuvailla rennoksi, mutta suhteellisen fiiniksi hipstermeiningiksi. Hämyisen puiston polut oli valaistu tunnelmavaloin, nurmelle oli levitelty rentoja istuimia ja ennen konserttia sai pienistä kojuista ostaa halutessaan juotavaa ja syötävää.
Konsertti järjestettiin palatsin edessä olevalla aukiolla, jonne oli asetettu astetta mahtipontisempi esiintymislava sekä nouseva lava. Omat paikkanumeromme sijaitsivat yläparvella, sillä budjettini ei valitettavasti sallinnut ostaa lippuja paremmilta paikoilta, maksoivathan nämäkin jo noin 30 euroa kappaleelta. Mutta loppujen lopuksi ylätasanteen nouseva katsomo osoittautui oikein hyväksi valinnaksi, enkä harmitellut enää lippuvalintaani. Tuskinpa pari riviä lähempänä lavaa istuvat ja pari kymppiä enemmän maksaneet näkivät tai kuulivat sen enempää. Ylätasanteelta näki konsertin hyvin, vaikkakin pienet yksityiskohdat, kuten kasvojen ilmeet, eivät ehkä välittyneet aivan sinne takariviin asti. Paikka oli myös juuri täydellinen Angus ja Julia Stonen musiikille: tällaisessa lähes akustisessa, mutta silti yksityiskohtia täynnä olevassa ja samalla karun simppelissä musiikissa parasta onkin sen kuunteleminen. Konsertti alkoi auringon laskettua iltakymmenen aikaan, ja juuri tuollainen hämärä ja lämmin kesäyö toi koko hommaan oikeanlaisen tunnelman.
Festival de Pedralbes -konsertteja järjestetään taas tänä kesänä jo neljättä vuotta putkeen, joten jonkinlainen pysyvämpi tapahtuma tästä näyttää olevan muodostumassa. Viime vuoden kokemuksen perusteella voin todeta, että aivan varmasti tänäkin kesänä luvassa on aika huippuja konsertti-kesäiltoja.
