La Rambla on Barcelonan tunnetuin, ja varmasti myös kaupungin rakastetuin ja vihatuin katu yhtä aikaa. Kyseinen kävelykatu mainitaan jokaisen matkaoppaan alkupuolella, ja tuskinpa löytyy Barcelonassa vieraillutta, joka ei olisi kadulla piipahtanut. Mutta mikä ihme koko La Rambla oikeastaan edes on?
1. Alunperin La Rambla ei ole ollut katu vaan joenuoma aivan kaupungin muurien tuntumassa.
2. Nimi La Rambla tuleekin arabian kielisestä sanasta "ramla", joka tarkoittaa juurikin hiekkaista joenuomaa. Itse asiassa monet myös lausuvat kadun nimen kuin siinä ei olisi b-kirjainta lainkaan.
3. Kävelykadun nimestä on muovautunut kaksi versiota: La Ramba (yksikkö) tai Las Ramblas (tai katalaaniksi Les Rambles, monikko), joista jälkimmäinen on jopa osuvampi, sillä itse asiassa nykyisen kävelykadun kohdalla on kulkenut useampikin kuin yksi virta. Samalla katu koostuu myös useista Ramla-nimisistä katuosuuksista, mikä vuoksi monikon käyttöön on myöskin järkevä syy.
4. Aikoinaan joki oli usein kuivunut. Toisinaan siinä kuitenkin on virrannut Barcelonaa reunustavalta Tibidabo-kukkulalta tullut sadevesi.
5. La Rambla jakaa kaupungin keskustan ikään kuin kahtia: toiselle puolelle jää kaikista historiallisin goottilainen kortteli (El Gótic) ja toiselle rähjäisempi El Raval. Goottilaiskorttelia on reinustanut muuri, jonka ulkopuolelle La Rambla sekä myös El Raval -kortteli ovat jääneet. 1300-luvun loppupuolella kaupunkia kuitenkin laajennettiin ja muureja siirrettiin niin, että La Rambla sijoittui uuden keskustan sisäpuolelle. Samalla se alkoi pikku hiljaa muuntautua joesta kaduksi.
6. La Rambla on toiminut monenlaisten tapahtumien ja markettien näyttämönä. Nykyisin se ei varsinaisesti ole paikallisten tapahtumien keskus, vaikka aikamoinen sirkus kadulla toisinaan onkin meneillään: performanssitaiteilijat, taidemaalarit, kukkakauppiaat, rupattelevat paikalliset papparaiset, rihkamaa myyvät afrikkalaiset ja viuhkoja ja vinkuvia pillejä myyvät pakistanilaiset, laittomat uhkapelurit ja prostituoidut muovaavat kadusta aikamoisen karnevaalin. Samaan syssyyn kun laitetaan tuhannet turistit ja paikalliset vaeltamaan kuka mihinkin suuntaan, on meininki aikamoinen.
7. La Rambla on mielenkiintoinen paikka vierailla ensinnäkin siksi, että voi sanoa nähneensä kadun menon ja meiningin omin silmin. Toisekseen se on mainio reitti nähdä muutamat Barcelonan keskeisimmät nähtävyydet: kadun varrelta löytyvät muun muassa La Boquería -kauppahalli, Mirón taiteellinen mosaiikkikatukiveys, Liceu-oopperatalo, Teatre Principal -teatteri sekä Kolumbuksen patsas.
8. Ramblan Plaça Catalunyan päästä löytyy juomavesilähde, Font de Canaletes. Entisaikaa tuossa kohdassa Ramblaa sijaitsi kaupungin muurin osa, josta kaupunkilaiset saivat juomakelpoista vettä muuriin sijoitettujen putkien (canaletes) kautta - eräänlainen juomavesijärjestelmä siis. Paikallisen uskomuksen mukaan nykyisestä lähteestä juoneen uskotaan vielä palaavan jonakin päivänä Barcelonaan.
 |
| Font de Canaletes |
9. Plaça Catalunya -pääaukiolta Port Vell -satamaan vievä katu on yhteensä 1,2 kilometriä pitkä.
10. Pidä laukustasi hyvää huolta. La Rambla on kuuluisa kaiken muun lisäksi myös taskuvarkaista ja huijareista.
11. Katutaiteilijat Ramballa ovat lisensoituja, eikä taitojansa pääse ihan kuka tahansa kyseiselle kadulle esittämään. Näillä ihmispatsailla, pelleillä ja muilla taitureilla on myös esiintymisaikataulut niin, että vain 12 taiteilijaa saa esiintyä kerrallaan. Aikoinaan paikalle kun saattoi kuulemma tupsahtaa yli sata performanssitaiteilijaa kerralla...
 |
| Ihmispatsaita yöaikaan |
12. Vielä joitakin vuosia sitten kukkakauppojen lisäksi Ramblalla oli tyypillistä myydä eläimiä. Muistan vielä ensimmäisinä Barcelona-vuosinani nähneeni lintuja, kaneja ja muita pienjyrsijöitä karuissa häkeissä kadun varrella. Sittemmin eläinoikeustaistelut saivat moisen toiminnan loppumaan.
13. La Rambla on ruuhkainen kävelykatu: päivän aikana kadun kautta kulkee yhteensä noin 200 000 ihmistä. Juhlapäivinä luku on puolet suurempi. Suurin osa kadun tallaajista on kuitenkin vain ohikulkumatkalla (80%), sillä keskustaa läpi halkovan La Ramban varrelle sijoittuu monet keskeiset paikat ja sillä joutuu monesti piipahtamaan, vaikka varsinainen päämäärä olisi sivummassa. Ainoastaan 21% Ramballa vaeltavista on paikallisia. (Lähde: El Periódico).
 |
| Hulinaa La Ramblalla Sant Jordi -juhlapäivän aikaan |
14. La Ramblan alkupäässä alaspäin matkatessa tulee vasemmalla vastaan goottilaiskortteliin vievä sivukatu Portaferrissa. Portaferrissa oli kaupungin muurin yksi sisäänkäynti, kuten kadun nimikin kertoo, niin sanottu "Metalliovi".
15. Rambla on sekoitus upeita rakennuksia ja hämmästyttävää paikallista historiaa sekä ällöttäviä monikansallisia pikaruokaketjuja ja vilahduksia nykyisen globaalin maailman ongelmakohdista, jotka kulminoituvat esimerkiksi siinä, minkälaisessa roolissa tietyt kansalaisuudet ja tietyn rodun edustajat kadulla toimivat: en ole kovinkaan montaa pakistanilaista tai afrikkalaista perhettä nähnyt lomailemassa tällä kadulla, vaan yleensä he tekevät siellä jotain aivan muuta. Itse asiassa vaihtovuotenani teimme sosiologian Sosiaaliset ongelmat -kurssilla ryhmätyönä videon tätä teemaa läheltä liippaavasta aiheesta. Sillon pyörimme juurikin La Ramblalla kuvaamassa sen meininkiä; saattoi jollakulla olla ihmetys suuri, kun kuvailimme innoissamme kaiken muun katumeinigin lisäksi pikaruokapaikkojen ikkunoita... välillä myös mielenkiintoiset paikalliset elementit ja lumoavat historialliset kertomukset jäävät kaiken muun varjoon. Toisaalta ehkä joku päivä tulevaisuudessa La Ramblalla vierailijoille kerrotaan sen mielettömästä menneisyydestä, jolloin katu täyttyi ihmisistä ja karnevaalimaisesta meiningistä, lakanoitaan maahan levittelevistä katukauppioista, joka kulmalla kuvia nappavista turisteista, huijareista, prostituoiduista, ihmispatsaista, kukkakauppiaista ja muista.Tunnisteet: ajatuksia, Barcelona
