Katalonian itsenäisyysaikeet ovat olleet esillä viime aikoina entistä enemmän. Poliittiset toimijat sekä myös kansalaiset ovat lähteneet ajamaan asiaa entistä enemmän tosissaan, vaikka ihan yksiselitteinen tilanne ei kuitenkaan ole.
11. päivä syyskuuta vietettävä Katalonian kansallispäivästä on muotoutunut viime vuosina perusmielenosoitusten sijasta aikamoinen spektaakkeli. Enää ei ole kyse kaduilla marssimisesta ja itsenäisyyslipuista. Kansallispäivän tapahtumista on muodostunut massoja houkuttelevia tempauksia, joihin ihmiset innokkaasti osallistuvat.
Edeltävinä vuosina katalaanit ovat kokoontuneet tekemään erinäköisiä massatempauksia: esimerkiksi vuonna 2013 he muodostivat Katalonian päästä päähän kulkevan ihmisketjun ja vuonna 2014 vuorossa oli Barcelonan pääkaduilla muodostettu V-muodostelma. Tänä vuonna muodostettiin "Vapauden tie", "Via lliure", jonka osallistujat nostivat eri värisiä pahvinuolia ilmaan. Nuolten ajatus oli olla osoittamassa uutta tietä tai suuntaa värjäten tien eri osat eri värisiksi. Värit symboloivat uuden tasavallan peruspilareita ja -arvoja, kuten tasa-arvoa, kestävää kehitystä, innovaatiota, koulutusta, hyvinvointia ja avoimmuutta maailmalle.
Itse olin tänä vuonna ensimmäistä kertaa paikalla. Kokemus oli todella mielenkiintoinen.
Lähdimme liikkeelle pari kolme tuntia ennen varsinaisen tapahtuman alkua, sillä halusimme välttää suurimman ruuhkan. Paikallisjunassa ei istumaan enää mahtunut, mutta oli muuten suhteellisen hyvin tilaa. Barcelonaan päästyämme metrossa saimme kuitenkin lähikontaktin kanssamatkustajiin, sillä ihmisiä oli liikkeellä valtava määrä. Osallistujien oli pyydetty saapua paikalle valkoisessa paidassa, ja jo Barcelonan ulkopuolella sijaitsevan kaupunkimme kaduilla ja juna-asemalla vilisi valkoisia t-paitoja. Varsinaisen kampanja-paidan oli pystynyt ostamaan viikkoja ennen varsinaista tapahtumaa kaduilla olleista kojuista. T-paidan lisäksi paketissa oli mukana valkoinen pahvinuoli, jonka sai värjätä itse kotona.
Tapahtumaan pystyi kuitenkin osallistumaan, vaikka ei olisi virallista pakettia ostanutkaan tai tuonut mukanaan valkoista t-paitaa ja nuolta. Paikan päällä vapaaehtoiset jakoivat kullekin tienpätkälle merkityn värisiä nuolia ihmisille, ja ihmiset alkoivat asettua pikkuhiljaa paikoilleen samalla, kun tanssiryhmät, rumpuorkesterit, jättiläiset ja ihmistornien rakentajat esittivät katalaanitraditioita. Joillakin kadun pätkillä oli pystyssä myös konsertteja ja ruokakojuja.
Vaikka television välityksellä paikka näyttääkin tupaten täydeltä, paikalla ollessa tunnelma ei (onneksi) ollut niin tiivis. Paikalla oli ainakin puolitoista miljoonaa osallistujaa (järjestäjien mukaan kaksi miljoonaa) ja onhan se hurjasti porukkaa! Yksi kolmasosa Suomea yhdellä kadulla. Mutta leveä, monikaistainen väylä oli täytetty 5 kilometrin matkalta, joten tungos ei ollut samanlainen kuin esimerkiksi joskus konserteissa. Lisäksi tällaisessa tapahtumassa on hyvä, että jokaisella on oma paikkansa, eikä jokainen halua ängetä "eturiviin", koska varsinaista eturiviä ei ole (tai no tavallaan joo, jonon päässä sijaitsi varsinainen lava, josta tapahtumaa juonnettiin ja johdettiin, mutta sekin välitettiin ihmismassalle kadulle asetettujen kaiuttimien kautta).
Varsinainen tempaus käsitti valtavan nuolen, jota tunnetut paikalliset juoksijat kuljettivat ihmismassan keskelle jäävää väylää pitkin tien alusta loppuun. Nuolen tullessa väylällä omalle kohdalle, tuli ihmisten nostaa nuolet pään yläpuolelle, niin että lintuperspektiivistä katsottuna tie värjäytyi eri värein. Meidän väri oli tummansininen, joka symboloi tasa-arvoa. Yläpuolella pyörivät helikopterit lähettivät kuvaa suorana ja taltioivat tämän uskomattoman tempauksen. Ajoittain taivas näytti aika ruuhkaiselta, sillä televisiokanavien lisäksi yläpuolella pörräsi myös (Espanjan valtion) poliisihelikoptereita, joiden läsnäolosta ihmiset tuntuivat innostuvan jopa enemmän kuin varsinaisista kameroista. Tämä tietenkin siksi, että Espanjan valtio ei tunnetusti ole ollut yhtään innoissaan näistä katalaanien aikeista ja tempauksista. Katalaanit halusivatkin osoittaa mieltään taivaalla tarkkaileville poliisivoimille itsenäisyys-huudoin, vihellyksin ja nuolten heilutuksin.
Yksi tapahtuman tärkeimmistä puolista oli tietenkin sosiaalinen media. Jo tapahtumaa edeltänyt promoaminen tapahtui paljolti netissä ja ihmisiä pyydettiin myös rekisteröitymään virallisilla nettisivuilla, jotta ihmismäärää pystyttäisiin arvioimaan ja virallisia lukuja julkaisemaan paremmin. Paikan päällä ihmiset lähettivät kuvia, viestejä, twiittejä sun muita paikan päältä ja tempaus sai entistä enemmän näkyvyyttä. Kenties tällainen toiminta nostattaa myös sitä fiilistä, ettei tapahtumaa halua missata. Kun avaat sosiaalisen median ja "kaikki" näyttävät olevan paikan päällä tai ainakin puhuvan asiasta, tulee tunne, että jää jostain paitsi, jos ei mene. Tapahtumalle oli luotu omien hashtagien lisäksi virallisia videoita sekä jopa sävelletty oma biisi. Iskulauseet olivat entistä suurempaan joukkoon vetoavia ja ihmisiä liikuttavia. Tällainen suuren luokan tapahtuma keräsi tietenkin huomiota niin paikallisissa mutta myös kansainvälisissä medioissa. 11. syyskuuta katalaaneja ei voinut olla huomaamatta.
Tapahtuma jatkui monta tuntia, mutta onneksi olimme varautuneet pienin eväin, ja välillä istuskelimme ihmismassan keskellä. Kun kohokohta oli ohi, lähtivät ihmiset vaeltelemaan, kuka minnekin: jotkut kotiin, useat lähiterassille tapaksille, toiset jäivät vielä konsertteja katselemaan. Pyörähdimme Jordin kanssa hieman pidemmällä katselemassa meininkiä, mutta illan laskeutuessa päätimme lähteä kotiin päin. Sagrada familian metrolle päästyämme ei tullut yllätyksenä, että meille kerrottiin metron olevan täysin ruuhkautunut, eikä asemalle olisi juuri sillä hetkellä asiaa. Paikallisliikenne oli lisännyt vuoroväliä maksimiin kyseiselle päivälle, mutta ihmisvirta oli silti liian suuri sen kapasiteetille. Jatkoimme matkaa jalkaisin, koitimme nousta bussiin pysäkillä jos toisella, mutta bussejakaan ei kuulunut. Saimme tarpoa siis hyvän tovin juna-aseman suuntaan. Onneksi mahduimme junaan hyvin. Sekin oli kuitenkin täynnä valkopaitaisia, hyvän tuulisia matkustajia, jotka tavallisesta arkipäivän ruuhkajunasta poiketen aloittivat lämminhenkisen keskustelun muiden matkustajien kanssa spontaaniti. Ilmassa oli paljon hyvää mieltä ja jonkinlaista yhteenkuuluvuutta.
