Lomalle maalle

Elokuu on Espanjassa se kaikista virallisin kesälomakuukausi. Lähes kaikki paikalliset suuntaavat elokuun (tai sen puolen välin) tullen kesälomamatkalle jonnekin, yleensä rannalle tai vuoristoon - niin teimme mekin. Autoletkan pituudesta valtateillä voi jo päätellä, että suurin osa kaupunkilaisista pakeneekin elokuun hellelukemia luonnon läheisyyteen. Hassua on mielestäni se, että monella työpaikalla työntekijät lomailevat elokuussa samaan aikaan, jolloin puoti saatetaan sulkea parin päivän, viikon tai jopa koko kuukauden ajaksi. Pankit ja useat virastot tekevät lyhennettyä päivää tai eivät ole auki kaikkina päivinä. Monen yksityisyrittäjän oveen on raapustettu lappu loman alkamis- ja lopetusajankohdasta, ja eipä ole kummallista, jos elokuussa auki oleva lihakauppa, kahvila tai leipomo sattuu päättämään, etteivät pidä puotia iltaisin auki. Onhan kaikilla loma! Paitsi tietenkin niillä, jotka työskentelevät juuri siellä, minne kaikki lomalaiset suuntaavat: rantakaupunkien ja vuoristokylien ravintolat, baarit ja lomakohteet ovat kesäisin täynnä. Onneksi luontoa ja rauhaa riittää sen verran paljon, ettei tunnelma ole aivan kuin Barcelonan La Ramblalla keskipäivän aikaan. Pienet kylät heräävät kyllä kesäisin lomalaisten myötä eloon, mutta tunnelma on rento ja rauhallinen. Mielestäni on ihanaa, että ihmiset vierailevat näinkin pienissä ja jo ränsistyneissäkin paikoissa, vaikka sitten ainoastaan kesäisin tai viikonloppuisin, sillä se pitää elossa näiden kylien lämpöisen tunnelman. Tällaisten pikkukylien kadut ja talot kertovat miljoona tarinaa menneestä vaan olemassa olollaan. Suurin osa näiden kylien ihmisistä puhuu katalaania ja katalaanius näkyy aika vahvasti myös katukuvassa, esimerkiksi fuet-makkarakauppoja ja Katalonian lippuja on ympäriinsä. Tässä muutamia kuvia ihanista pienistä vuoristokylistä, joissa olemme viettäneet aikaa. Ensimmäiset kuvat ovat La Pobla de Lillet -kylästä:

Kävimme myös La Nou -nimisessä kylässä lounastamassa sekä katselemassa upeita maisemia ylhäällä vuoren päällä. Tarkistimme tietenkin myös kylän talovalikoiman, sillä syrjäiseen kylään on muodostunut uusien, hienojen mutta vanhanaikaista tyyliä kunnioittavien talojen yhteenlyöttäytymä. Eipä tuollainen "maalaiselämä" niin pahalta kuulostaisi, hehe... Harmittelin kuitenkin, ettei niissä kuitenkaan ollut uima-altaita, sillä kesähelteellä vuoriston kuumuus voi olla jopa kuumempi kuin rannalla. Ja niin kuin aina, pohdin niin kovasti sitä, mistä ihmiset ruokansa ostaa, kun kylältä ei löydy yhden yhtä ruokakauppaa. Nämä ovat kuitenkin tällaisia talokeskittymiä, upeita ja rauhallisia paikkoja asua, mutta ruokakauppoja ja muita palveluja pitää hakea sitten pidemmän matkan päästä. Ajokortti ja jokin kulkuneuvo on siis tarpeen näissä puitteissa asustellessa.