Mitä käy, kun etsii netin syövereistä kesätyöpaikkaa? Löytää toki muutaman muunlaisenkin mielenkiintoisen ilmoituksen, ja päättää laittaa viestiä menemään. Päädytään Costa de Garrafin rannalle vanhan betonitehtaan hyljättyyn pihaan, jonka laidalla rikkoo junat vartin välein taustalla vallitsevaa, sinisen sävyissä kelluvaa merimaisemaa. Olemme tulleet tänne toteuttamaan valokuvaus-session Marcian, argentiinalaisen vaatesuunnitelun opiskelijan, lopputyötä varten.
Näin siis ilmoituksen netissä aivan sattumalta. Yhden päivän mallin pesti pikkuporukassa puoliammattilaisia kuulosti niin mielenkiintoiselta kokemukselta. Tapasimme aamuvarhaisella tietyn kadun kulmassa Barcelonassa, ja ajoimme porukalla kauneuttaan hehkuville rannikkoseuduille Sitgesin ympäristöön. Tutustuimme pikkuhiljaa toisiimme automatkalla. Laura on maisteriaan tekevä valokuvaaja, hiljainen punatukka, joka katselee maailmaa koko ajan silmissään katse kuin kameranlinssi: tarkkaillen, koittaen löytää kauneimman tai mielenkiintoisimman kulman olemisellensa. Nashira on mielettömän kaunis ja rento mallineito, jonka hymy on yksi lämpimistä näkemistäni, ja asenne suloinen, sillä hän kikattaa paljon ja ottaa minua kiinni kädestä jo ensi hetkillä, kuin sisko siskoa. Tania on vaatesuunnitelijan sisko, jonka tylsästä vaikkakin ystävällisestä olemuksesta muuttuu sulavasti liikkuva mallikaunotar kameran edessä. Carla tupeeraa kampaajankoulutuksensa hiuksiimme, ja Soso puuteroi naamamme kuvauskuntoon. Kampaajan ja meikkaajan lisäksi paikalla on myös Berta-stailisti, joka ei päästää suustaan kaiken hassutellen ("mua pissittää"), eikä malta olla intoilematta joka yksityiskohdan kanssa. Hän pääsee myös itse poseeramaan ja keikkumaan korkeilla koroilla, mikä ei osoittaudu hänen vahvimmaksi alueekseen, sillä lähes kuvanoton jälkeen, hän heittää korot jalastaan, ja huutaa jalkakivut verbaalisena valitusvirtana.
Alkuun oli hyvinkin jännittävää lähteä tällaiseen hommaan mukaan: enhän ollut koskaan aikaisemmin oikeastaan missään näin ammattimaisessa mukana ollut. Toki kerroin viestissäni, etten ole kovinkaan kokenut, saatika lähde mitään kummempaa tällä tavoittelemaan, mutta utelisuuteni vuoksi en voinut jättää yrittämättäkään. Vaivanpalkka oli kuitenkin minulle riittävä palkkio tästä mahtavasta sunnuntaipäivästä, jonka vietimme tyttöporukalla: tutustuin uusiin ihmisiin, pidimme hauskaa ja tunsin olevani osa porukaa. Huomasin, miten erilaiselta kuulostaa argentiinan espanja, sain nähdä, että "mallitkin syövät", sillä napostelimme oliiveja ja makkarasiivuja mielin määrin, ja ymmärsin, kuinka oikeasti ne lehtien mallikuvat ovat aika kaukana todellisuudesta (niillä korkkareilla ei käytännössä jaksa tai pysty olemaan kymmentä minuuttia pidempään, parhaimmat kuvat ovat hetkiä, joissa pidättelet itseäsi "väkisin" sen pari sekuntia, kun kuva otetaan, ja tunnelman taltioituu sata kertaa hehkeämpänä kameran linssin läpi kuten myös muokkausohjelman hellässä huomassa).
Tunnisteet: muoti
