Jos Barcelonassa päin pyörii, henkilökohtaisen mielipiteeni mukaan on häpäistävää jättää käymättä Parc Güellissä, Antonio Gaudin luomuspuistossa. Tämä värikäs puisto sijaitsee hieman kaupungin ulkopuolella, mutta kuten usein, metrolla pääsee! (Lesseps, vihreä linja) Asemalta täytyy kävellä jonkin matkaa, kavuta ylämäkeä, joten päivän kuumimpaan aikaan en lähtisi välttämättä kokeilemaan, vaikka näkymät ylhäältä puistosta ovat varmasti tämänkin arvoiset. Polut kiermurtelevat kasvillisuuden suojassa vain hetken kunnes paikka muuttuu hiekka-alueeksi ja kauempaa alkaa paljastua kuin Hannulle ja Kertulle sadussa piparkakkutalo jos toinenkin, koristeellisia torneja, piippuja ja rakennuksia. Innostus tähän lapsenomaiseen maailmaan lisääntyy mitä lähemmäksi näitä mielikuvitusrikkaita teoksia pääsee: ne ovat täynnä pieniä yksityiskohtia ja erilaisia pintoja.
Puistoa ei itse asiassa oltu alunperin tarkoitettu puistoksi vaan karusta asuinalueesta haluttiin viihtyisämpi ja urbaani kaupunkipuutarha rikkaalle väestölle Eusebi Güellin määräyksestä. Sen rakennus aloitettiin vuonna 1900. 60 tontin yksityislähiö ei koskaan kuitenkaan toteutunut sen alkuperäisessä ideassa, vaan se siirtyi kaupungin omistukseen.
Herkullisten talojen lisäksi puistoa koristavat röpelöiset portaikot ja pylväiköt, suuri pylvässali sekä tyypillisellä katalonialaisella mosaiikkimaisella tyylillä koristellut seinät ja käärmemäisesti kiemurtelevat penkit. Yksi suosituimista valokuvattavista on varmasti liskolta näyttävä patsas, joka onkin lohikäärme (!), jonka kaulaan tai selkään halaamaan hyppäävät kukin vuorollaan.
Samalla Parc Güellissä vieraillessa kannattaa ennen sisääntuloa olevalle kukkulalle uskaltautua, sillä vaikka pusikkoinen maaperä hieman rämpimiseltä vaikuttaakin, pääsee sieltä suhteellisen helposti upealle näköalapaikalle, josta avautuu maisema Barcelonan kattojen ylle. Lisäksi voi ihailla ja ihmetellä eksoottisia kaktuksia, joille kuiva rinne on täydellinen maaperä kasvaa.Tunnisteet: Barcelona, vinkit
