Yritimme nostattaa sivistystasoamme lauantaina osallistumalla La nit dels museus-tapahtumaan. "Museoiden yö" piti sisällään vapaapääsyn moneen suosittuun ja mielenkiintoiseen museoon ja galleriaan Barcelonassa aina ilta seitsemästä yö yhteen asti. Ruuhkaiselle Plaza Españalle päästyämme lähdimme Ekaterinan ja Rebeckan kanssa suuntaamaan kohti Montjüickin kulttuuriantimia, etnologiseen museoon sekä Joan Miròn taideaittaan. Emme kuitenkaan ehtineet kuin ensimmäisen bussipysäkkiväin kävellä, kun jouduimme turvautumaan linja-autokopin katokseen, sillä juuri silloin alkoi satamaan sen verran lujaa, ettei matkan tekoa kukkulalle olisi kastumatta voinut tehdä. "Kokeiltaisko jotain museota, jonne olisi hieman helpompi päästä?". Päädyimme pohdinnoissamme Picasso-museoon, joka sijaitsee lähellä Jauma I:n metroasemaa. Kapeita kujia puikkelehtiessämme, sade ei tavoittanut meitä samaan tapaan kuin Plaza Españalla, mutta saimme osaksemme toisenlaisen epäonnen perille päästyämme: jono ydyllisellä, historiaa tihkuvalla kadulla oli käsittämättömän pitkä. En laskeskellut taiteenystävien määrää, mutta sadoittain heitä jonossa seisoskeli. Odottamiseen olisi mennyt vähintään puoli tuntia, tai pahimmassa tapauksessa paljon enemmän. Meidän sydämemme eivät hakanneet niin lujaa oodia tälle hullaannuttavalle taiteilijasielulle, että olisimme juuri tuona hetkenä uhranneet aikaamme saatika vaatteitamme sateen voimistuessa kantakaupungissa. Ei meistä kovin kummoisia intellektuelleja tuona yönä tullut, mutta oli sentään mukava pitkästä aikaa nähdä tyttöjä ja vaihtaa kuulumisia.Tunnisteet: Barcelona, tapahtumat
