Oon viimeaikoina keräillyt huomiota herättäneitä eteen sattuneita palasia lehdistä sun muista, harmi, ettei ole tullut tätä harrastettua yhtään aikasemmin, sillä näitä olisi varmasti pilvin pimein:
Tämä ei siis suinkaan ole lelumainos, vaan mainostaa kalkkunaruokaa tyyliin "Ei ole mitään parempaa kuin näyttää toisenlaista esikuvaa naisesta." Suoranaisestihan nuo leluhyllyn laihelibarbit joutuu huonoon valoon, kun äiti kokkailee tytölle hyvää ruokaa. Oli kuitenkin hämmästyttävää, että tätä barbi-keskustelua käytettiin hyväksi mainonnassa.
Sit vähän kuin toisena ääripäänä törmäsin tällaiseen korumainokseen. Minusta tuo oli jotenkin järkyttävää, että äidin ja tyttären välisellä suhteella myydään kultahelyjä: opetathan myös pikkutyttärellesikin niin hän on meidän tulevaisuutemme asiakas. Ja tuo äitihän on toki täydellisyyden ja lempeyden esikuva, koska se on ostanut juuri kyseisen firman korut ja kellot kodin täyteen. Ehkä kaikki, tai aika moni, tietää tuon hetken ja tunnelman, joka mainoksessa on (itsekin jotain vastaavaa lapsuuden vanhan ruskeista muistoista löytyy).
Täällä on aikamoinen terveysintoilu meneillään, sillä joka paikassa syötetään terveysinfoa, ja minusta onkin ollut mielenkiintoista verrata sitä vastaaviin Suomessa. Espanjassa halutaan usein korostaa sitä, kuinka välimeren ruokakulttuuri on tutkitusti todella terveellinen, ja täällä palvotaankin oliiviöljyn, punaviinin ja muiden ruoka-aineiden nimeen. Mielestäni moni terveellisyyttään huutava tuote on kuitenkin lähinnä hyvä sanavalinnoissaan, kun oikeuttaa itselleen aseman terveellisenä ruoka-aineena: margarini kertoo rakastavan sydäntäsi, ja keksipaketti sanoo olevansa osa terveellistä elämäntapaa, sillä tarvitsethan hiilihydraatteja elääksesi. Sitten pienellä printillä vieressä lukee, että ne keksit tulee syödä hedelmän, tuorepuristetun mehun, teen tai maidon kanssa, jotta ne olisivat osa terveellistä elämää.
Tässä kuitenkin yksi huippuesimerkki: suklaalevy. Vapaasti suomennettuna: " Tiesitkö että...mitä ravitsevuuteen tulee, NESTLÉ EXTRAFINO tekee sen helpoksi: levyn palat ovat pieniä, sillä ne on tehty helpottamaan suklaan kohtuullista kulutusta tasapainoissa ja terveellissä ruokavaliossa.
Luin artikkelia kameleonttityypeistä, ihmisistä, jotka osaavat mukautua tilanteeseen, ja soveltaa käyttäytymistään muiden olemista lukien, esimerkiksi työtilanteissa ja kokouksissa. Kakkoskohdassa: "Matkiminen saa aikaan sympatiaa ja edistää kaupallisia suhteita. Tällä tavalla tarjoilijat saavat enemmän tippiä, jos toistavat asiakkaidensa tilauksen."
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä: nähtyään tämän mainoslehtisen pöydälläni, Abril kysyi: "Oletko sinä tässä?" No muistaakseni en oo tällasessä kuvassa koskaan poseerannut...
Tunnisteet: ajatuksia
