Viime viikonlopun sunnuntailounasta kävimme nauttimassa vuoristossa, sillä eräässä kylässä järjestettiin juuri parhaillaan etana-juhlat. Etanat ei ole kyllä minulle henkilökohtaisesti yhtään etovaa popsittavaa, vaikka lautasella ne vähän pelottavilta näyttääkin. Makuahan niissä ei ole itsessään nimeksikään, joten herkullinen kastike on kaiken a ja o.
Näitä herkkukotiloita paistettiin isossa padassa, josta niitä sitten jaeltiin lautastolkulla euron hintaan. Pikkukylään oli kerääntynyt kiitettävä määrä porukkaa, moni varmasti kotiseuduilleen tai isovanhempiensa huomaan etanoiden lisäksi maalaisilmaa haukkaamaan. Etanat olivat varmaan edellisenä päivänä vielä näyttäneet tuntosarviaan ahkeraan, sillä saimme pilvisestä aamusta huolimatta kuuman ja aurinkoisen päivän tätä kansanjuhlaa varten.
Ensimmäisen lautasellisen hotkittuani (eihän niissä etanoissa loppujen lopuksi paljoa syömistä ole), kävin siristelemässä silmäripsiäni ja pyytämässä hieman lisää, sillä etenkin kastike, vaikka hieman tulista olikin, oli suurta herkkua leivän kanssa.
Sori, hyvä kun osaan suomea edes puhua tuossa videolla...vähän on hukassa oma äidinkieli aina, kun ei oo tullu pitkään aikaan puhuttua.
Kuten tyypillistä, näihin kyläkekkereihin kuuluu aina tanssia ja musiikkia, niin myös tällä kertaa. Perinteisiä kansantansseja ja -musiikkia on aina juhlan tullen pääaukiolla tarjolla sirkushuveja janoavalle kansalle--ja hyvän tuurin sattuessa ehkä karuselli ja pari herkkukojuakin.
