Kuhina laantunee pikkuhiljaa, sillä eilen ne vihdoin olivat: kunnallisvaalit. Katujen varsia on koristanut isot pärstät, lippusia ja lappusia on tullut sisään postiluukuista ja käteen kävelyllä ollessa, katuja on innostuttu kunnostamaan yhden äkkiä ihan hurjana, lapsille ja nuorille järjestetään jos jonkin moista tempausta tai imagoa on pidetty yllä ja esillä muilla tavoin erityisesti viimeisten viikkojen aikana.
Tänä vuonna on Espanjaa kuitenkin ryöpytellyt muutoksenhalukkuus sen verran, että jotain suurta ja konkreettista tämä yhteisöllinen porukka lopulta sai aikaan: mielenosoituksia kerrakseen. Suurimmissa kaupungeissa ihmiset kokoontuivat jo viime viikon alusta alkaen suurimmille aukiolle puhumaan ja herättämään huomiota olemassa olollaan. Tyytymättömyys nykyiseen järjestelmään ja nykyisiin päättäjiin on suuri, sillä työttömyys, etenkin nuorison, on tähtitieteellisissä lukemissa, eikä raha tunnu virtaavan sinne, missä sitä tarvittaisiin vaikkapa suurten jehujen kahvikupposten, hotelliöiden ja lentomatkojen maksamisen sijaan.
Lauantain puoleen yön käännyttyä vaalipropagandan jakaminen, tai ylipäätään vaalitulokseen vaikuttaminen, oli jo kiellettyä, mutta mielenosoitukset jatkuivat yhä suurempina: Placa Catalunyalle oli kasaantunut tuhansittain väkeä, sen suihkulähteillä ja kukkapenkeillä istuttiin kyltit kourassa, kukat korvan takana, ja aukion keskellä halukkaat henkilöt vuorollaan kävivät sanomassa sanottavansa mikrofoniin. Vastaavan, mutta suuruusluokalta massiivisemman kokoontumisen tekivät myös ihmiset Madridissa. Tunnelma oli rauhallinen, mutta ponnekas. Joukossa oli toki eniten nuorta, hieman hippiä väkeä, mutta myös paljon vanhempaakin porukkaa. Aikaisemmin illalla oli myös vuorossa ollut "mekkalan teko" paistinpannuijen sun muiden kolisevien keittiövälineiden kanssa. Tätä mielenosoitusta ei varsinaisesti kukaan järjestänyt, eikä sen taustalla ollut mikään tietty puolue, vaikka mielenosoitusten ajamat asiat ehkä joidenkin puolueiden ajatuksia enemmän sivusivat kuin toisten. Ketään ei käsketty äänestämään ketään, eikä toisaalta vaadittu jättää äänestämättä. (Täällä muuten voi palauttaa tyhjän kuoren, joka lasketaan virallisiin ääniin: se menee automaattisesti eniten ääniä saavalle puolueelle, jos valkeuttaan huutavia papereita ei ole enemmän kuin 51% äänistä. Jos kuitenkin siis yli puolet äänistä on "ei kenellekään", vaalit pistettäisiin pystyyn uusiksi. Toisaalta on siis mahdollisuus esittää tyytymättömyytensä ehdokkaisiin tyhjällä paperilla, mutta näin siinä hyödytään vain, jos yli puolet kanssaäänestäjistä on kanssasi samaa mieltä: muulloin tapa on aika riskaa peliä, sillä harvapa muutoksen haluinen äänensä haluaa sille voittajapuolueelle antaa.) Poliisi ei touhuun pistänyt kapuloita rattaisiin, vaikka teoriassa toiminta oli julistettu laittomaksi: olisihan se varmaan enemmän sotkua aiheuttanut yrittää nyt uhata tuhatpäistä aukiolle leiriintynyttä ihmismassaa. Heidän linjana pysyikin, että niin pitkään kun ei väkivaltaa synny, he antavat menon jatkua: jopa niinkin, että mielenosoitukseksi perjantain ja lauantain välisen yön iso joukko nukkui aukiolla yönsä.
Olen kadehtien yllättynyt täkäläisten sisukkuudesta, ja siitä, että sellainen joukko ihmisiä oli raahautunut paikalle. Mitäänhän ei käytännössä tarvinnut tehdä, olla vain osa suurta joukkoa, ja huomio oli taattu. Tästä kuhisi media niin täällä kuin maailmallakin, mutta odotetusti toiminta ei loppujen lopuksi tuonut suurta muutosta vaalituloksiin. Suomessakin tästä on uutisoitu aika paljonkin, sillä se muistuttaa Pohjois-Afrikan viime aikaisia tapahtumia, ja on tavallaan muutoshalun herättämää alkukuhinaa.
Mm. MTV3:n uutisjuttu täällä. Tunnisteet: Barcelona
