Aamupäivisin on aina välillä tylsää, sillä vietyäni lapset kouluun minulla on yleensä maanantaita lukuunottamatta (siivouspäivä) vapaata ainakin kahdentoista tienoille, joskus sinne kello yhteen asti, jolloin haen heidät takaisin kotiin lounastamaan. Kovin kauas ei tuossa välissä kuitenkaan ehdi lähteä, ja tämän kaupungin pienuus on este, jos haluaa paikkoja kierrellä ja käydä katselemassa, sillä pian touhu käy kovin tylsäksi. Onneksi saimme älynväläyksen Tuulia-aupairin kanssa viime viikonloppuna, sillä hiljattain hän muutti tänne aika lähelle asustelemaan. Nyt sitten kuljemme jopa samalla junalinjalla Barcelonan suuntaan. Päätimme, että aina silloin tällöin voisimme kuluttaa yhdessä aamupäivien tunteja, ja tänään sitten tavattiin kahvittelun merkeissä.
Herkuttelimme eräässä kahvila-leipomossa täällä Sant Andreussa, jonka näyteikkunassa keikkuvia kakkuja olen ihastellut jo usein. Tiskillä näyttäisi olevan kuitenkin jopa kahta ihanampia makupaloja. Kahvilista oli sangen pitkää luettavaa, mutta päädyin kuitenkin cafe americanoon, eniten suomalaiskahvia muistuttavaan versioon kahvista, sillä täällä sitä aina välillä kaipaa. (Olen mokannut jo monesti tilaamalla 'kahvin', 'un cafe', ja saanut pikkukupposen, jonka juo keskimäärin yhdellä kulauksella alas.) Kaiken kukkuraksi luin seinällä olevaa lappusta, jossa mainittiin leipomossa myytäviä leipiä: "soijaleipää, norjalaista leipää, suomalaista leipää"(!). En nyt ole ihan varma, mutta tarkoittaisikohan tämä, että ruisleipää olisi tarjolla? Pitääpä tarkistaa...
Joku päivä voitaisiin tavata jo sen verran ajoissa, että ehdittäisiin vaikkapa kenkäkaupoilla yhdessä pyöriä...tyttöjen juttuja, a mí me gusta mucho!
Tunnisteet: ruoka, Sant Andreu de la Barca, ystävät
