Toiminnantäyteistä ja tapahtumarikasta viikonloppuani väritti La Mercè -juhlat Barcelonassa. Kyseinen juhla on roomalaiskatolista perinettä, juhla kaupungin suojelupyhimykselle (täällä päin tykätään kovasti kaikista näistä pyhimys-jutuista). Käytännössä tämä näkyy neljäpäiväisenä fiestana, jolloin kaupunki täyttyy ihmisistä ja jos jonkinmoisesta ohjelmasta, iltapainotteisesti tietty. 24. syyskuuta on virallinen vapaapäivä Barcelonassa, ja samaisen päivän sain minäkin vapaaksi, joten suunnistin itse asiassa joka ilta katsomaan, kuulemaan ja näkemään jotakin.
Kävimme tivolikierroksella katsomassa hurjaakin hurjempaa menoa, päädyimme katselemaan merenrantaan ilotulitusten loistetta, menimme seuraamaan paholaisten ja lohikäärmeiden valloittamaa kadun pätkää, jossa tanssitiin tulisateiden alla ja kävimme kuuntelemassa useaakin ulkoilmakonserttia, joita järjestettiin usealla eri lavalla eri puolilla kaupunkia. Itse näin Loquillon rokkaavan konsertin Plaza Espanyalla sekä Portal de la Paussa rentoa reggaeta soittavan Dubby Yondin sekä Balilta latinorytmejä menevällä tempolla ja hiphopin ottein vetävän Smodin.
Tulishow, tai tarkemmin ottaen tulijuoksut, correfoc, oli hieman vaarallisen näköistä touhua, kuin pikkupojat ilotulitusten kanssa uutenavuotena. Kaikkien alkupamausten ja ilotulitteiden jälkeen erinäiset ryhmät kulkivat kulkueena ja sytyttivät ikään kuin megakokoisia sädetikkuja palamaan. Siellä sitten halukkaat juoksentelivat tulisateen alla. Jokaiseen ryhmään kuului yksi paholaiseksi pukeutunut henkilö ja monet soittivat kumisevia rytmikkäitä rumpuja yhdessä. Meiniki oli aika maaginen.
Ihmistulva oli ajoittain valtaisa, mutta koska tapahtumaa riitti niin monenkirjavasti ja eri puolilla kaupunkia, ei kaikki kuitenkaan pakkautunut samaan paikkaan. Tietyt metrot ja pysäkit tosin olivat aika täynnä tiettyinä yön tunteina. Tuntui kuitenkin ihmeen rennolta kaikesta ihmishälinästä huolimatta. Mukana juhlimassa olivat ihmiset vauvasta vaariin, paikalliset sekä turistit, ja tuo juhliminen todellakin näytti olevan hyväntuulista juhlahumua, ei örinää tai örvellystä.
